torstai, 16. tammikuu 2020

Keltaruusun FB-jutut 3

  1.  
     
    Olimma palaamasToivosen kanssa kaupasta Plazasta, kun meitä vastahan tuli kolomen henkilön seurue. Kaks juopunutta miestä ja Taikuista tai jostain Filippiiniiltä kotoosin oleva nainen. Minen oikeen päässy selevyytenhen kumman miehen seuralaanen nainen oli.

    Toinen miehistä oli niin juovuksis, jotta hyvä kun pystys pysyy. Mennä toikkarootti tien toiselta lairalta toiselle. Toinen miehistä oli selevempi ja asiallisempi, kuin tämä toikkaroottia, joka huusi ja mesoo niin, jotta keskusta raikas. Huusi sille toiselle miehelle, jotta tiäräkkösä, minkälaanen ämmä tua ämmä on. Tarkootti sitä naista. Mä rupesin toppuuttelemahan potkukelekkaani sillä ajatuksella, jotta puutun asiahan, jos ukko rupiaa nimittelemähän naista huoraksi.
    Toivonen sanoo mulle, jotta nyt ei puututa, kyllä tua nainen osaa pitää puolensa. Ja niin jatkoomma matkaa kotia päin.

    Sitä mä jäin ihimettelemähän, jotta mistä nuata tuallaasia pönttö-örveli miähiä vielä Suomes piissaa? Luulis jotta non jo kuollu sukupuuttohon, mutta ei.
    No justihin niitä miehiä, joillon ollu varaa ostaa ittellensä nahkatakki ja mukihin menevän näkööset vaattehet. Rahaakin on ollu justihin niin palijon, jotta ovat pääsehet Aasiahan saakka esittämähän raharikasta ja nainehet sieltä sitten ittellensä tuollaasen kaunihin pienen ja siron tyttöihimisen, joka ei oo koskaan saanu tyttönä ja naisena osaksensa sitä vertaa arvostusta, jotta osaas vaatia mieheltä muutakin kuin talourellista turvallisuutta.

    Kyllä multa meinas taas mennä miäli mustaksi, mutta ajattelin sitten, jotta jos mä joka kerta, kun noukkani ulos pistän, alan suremahan muiren ihmisten kohtaloota niin kyllä mä sitten surra saan. Sitä jään ny miettimähän, jotta pitääskö munkin liittyä johonkin feministiliikkeesehen, joka ajaas pahoinpireltyjen naisten ja lasten asemaa. Mutta en ny sitten kans tierä, kun justihin kuuntelin rariosta ohojelman, jossa kerrottihin, jotta kyllä niiton meillä Suomessa sellaasia Amazooni naisia, jokka pahoonpitelevät miehensä mennen tullen. Ja pahoinpireltyjen miesten asema on kuulema siitäkin huonompi kuin pahoinpireltyjen naisten, jotta poliisi ei suhtauru niihin vakavasti. Jos miäs menöö tekemähän poliisille rikosilimootuksen pahoin pitelystä, niin poliis naureskeloo ja sanoo, jotta otikko akalta turpihin. 

    Jotta se siitä feminismistä ja tasa-arvosta.
     — pahoillaan.

tiistai, 23. toukokuu 2017

Tiistai 23.05.2017

Jatkan kirjoitustani Toivosen tuopit juhlien tiimoilta.

Heräsin aamulla aikaisin, koska olin mennyt nukkumaan jo klo 20:00 Heti herättyäni mieleni alkoi askarella minun ja Matin välisessä suhteessa. Mieleeni tuli valokuva, joka on otettu Sotkamon 2015 Herättäjä juhlilla. Kuvassa minä ja Matti seisomme Tiinan takana, joka ottaa itstään selfietä. Minä olen tallentunut kuvaan hämmästyneen ja pikkuisen järkyttyneen näköisenä tuijottamassa oman reppuni sisälle. Matti seisoo vieressäni kääntyneenä minun ja reppuni puoleen, kahvikuppi kädessä, hyvin opettavaisen ja närkästyneen näköisenä. En muista mitä minä repustani olen hakemassa, mutta kuva kertoo minulle sen, että Matti on närkästynyt minulle jostakin sellaisesta, jota en itse ymmärrä ja joka liittyy reppuni sisältöön ja omaan toimintaani. 

Olin aistinut Sotkamossa jo aikaisemmin tyytymättömyyttä persoonaani kohtaan Matin taholta. Sitä en ymmärtänyt mistä Matin tyytymättömyys johtui. Olinko tehnyt jotakin sellaista, mikä loukkasi hänen tunteitaan. Omasta mielestäni olin ollut oma hössöttävä itseni tekemättä, tai sanomatta kenellekkään mitään pahaa.

Myöhemmin päivällä Sotkamossa alkoi sataa, joten hakeuduimme Matin kanssa suojaan sateelta koulurakennukseen, joka oli Herättäjä juhlien käytössä. Matti jäi katoksen alle , kun minä jatkoin matkaani sisätiloihin. Kun myöhemmin palasin ulos sateen loputtua tapasin Matin vanhempien naisten ympäröimänä, jotka ihailivat Matin hienoa körttipukua. Matti puhua pulputti ilosena naisille  esitellen ylpeänä pukuaan. Kun katselin Mattia ja naisia kauempaa mieleni valtasi pettymys, kiukku ja suru siitä, että heti kun jätin Matin yksin, Matin parsoonansa keräsi hänen ympärilleen ihailevia naisia, jotka kilottivat kilvan kehuskellessaan Mati hienoa kostyymiä ja valloittavaa iloista huumorintajuista persoonaa. Jopa Helsingin piispa Irja Askola tervehti Mattia, kuin suurta kinkirkonmiestä konsanaan.

Mietteideni päätteeksi tulin siihen tulokseen, että minä olen persoonaltani sellainen henkilö, että menen liian lähelle ihmisten ihoa, ja he kokevat minut tämän piirteeni johdosta liian hyökkääväksi ja näin ollen torjuttavaksi. Tämä kiltteys ja pehmoinen luonteeni antaa ihmisille oikeuden nolata ja mollata minua. Hannu Toivonen on erikoistunut laukomaan kiltteydestäni sarkastisia lausuntoja, joiden sarkasmin olen tajunnut vasta nyt.

maanantai, 22. toukokuu 2017

Miltä nyt tuntuu 22.05.2017

Olimme Matin kanssa viettämässä terassi juhlaa "Toivosen tuopit" Helsingissä 20.05.2017. Kokoontuminen oli ensimmäinen ja minusta tuntuu, että myös viimeinen. 

Olin koko viikon ahdistunut tästä tapaamisesta. Minun olisi pitänyt kuunnella omaa sisintäni ja jättää Toivosen tuopit omalta osaltani väliin. Matti ei kuitenkaan halua lähteä sukujuhliin ilman minua. Niin usein kun 47-vuoden aikana olen ollut Matin kanssa niin sanotuissa kosteissa juhlissa juhlat ovat päättyneet aina riitaan joidenkin suvun jäsenten välillä. Viime vuosina riita on alkanut aina vain useammin minun ja Matin välillä. Näin kävi lauantaina 20.05.2017.

Ilta sujuin suht koht kivasti, Erkin mielestä, jopa vapautuneissa tunnelmissa, joka tuntui minusta liioittelulta. Illan loppuvaiheessa Matti alkoi viestittää minulle kasvoillaan, että en saanut puhua. Minä ihmettelin,mitä pahaa minä nyt olin tehnyt, kun Matin naama alkoi olla illan mittaan nyrpeämpi ja nyrpeämpi.

Olimme tulleet rautatie aseman terassille, koska tarkoituksemme oli mennä junalla kotiin. Erkki oli lähtenyt jo aikaisemmin kotiin, mutta minä, Hannu ja Matti jatkoimme juomista Elielin aukiolla. Yhtä äkkiä Matti nousi pöydästä ja sanoi menevänsä katsomaan koska juna Saloon lähtisi. Ihmettelin, kun häntä ei alkanut kuulua takaisin, mutta ajattelin hänelle tulleen jotakin inhimillisiä esteitä matkan varrella. Aikoijen kuluttua hän palasi Hannun ja minun pöytään kiukkuisena kuin ampiainen. Ensimmäiseksi hän alkoi moittia minua siitä, että minulla oli kännykkä äänettömällä, eikä hän ollut saanut minuun yhteyttä.

Minä hätäännyin kuin Hilda mummuni konsanaan Matin aggression vuoksi, ja pyytelin anteeksi vuolaasti, kun kännykkäni oli mennyt vahingossa äänettömälle. Matti sanoi minulle että nyt lähdemme etsimään junaa ja sitä myöden kotiin. Seurasin hänen perässään nolona ja "häväistynä" raahaten selässäni painavaa reppua, joka minulla oli ollut mukana siksi, että olin tullut Helsinkiin jo perjantai iltana.

Saavuimme laiturille ja Matti hävisi jonnekkin yleisön joukkoon ja näin hänen kaivelevan kukkaroaan ja etsivän sieltä jotain. Ennen kuin huomasinkaan olin lähtenyt kävelemään kaupungille vievän portin läpi tarkoituksena mennä Argadian katu 19:ta Tiinan kotiin, piian kamariin nukkumaan. Koko matkan asemalta Arkdian kadulle olin pyhää vihaa täynnä ja mietin mielessäni, että meidän avioliittomme oli sitten siinä, minä päätin että tulisin ottamaan Matista avioeron siksi, että hän häpäisi minut säännöllisesti pöytäseurueemme läsnä ollessa. Hän kahlitsi minut kotiin ja itseensä, eikä minulla saanut olla mitään itsenäiselle aikuiselle ihmiselle kuuluvia oikeuksia.

Siinä Tiinan kotiin kävellessä mietin omaa alkoholin käyttöäni ja sitä kuinka omistavasti Matti suhtautui minuun. Hän puuttui aina kaikkiin ihmissuhteisiin, joita minulla oli. En saanut jäädä suustani kiinni kenenkään ihmisen kanssa, koska hän hermostui poskettomasti siitä, että minä en päästänyt ihmisiä lähtemään luotani vaan puhua pälpätin ja pidättelin ihmisten lähtöä. Lisäksi alkoholin käyttöni oli kipsautunut Matin alkoholin käyttöön niin, että join kuin miehet vaikka olen pieni nainen. Onneksi olen lihava, koska rasvavarstoni tuntuvat suojaavan minua liialta humaltumiselta.

Kun sitten sunnuntai aamuna tulin kotiin  olin antanut hänelle kutakuinkin anteeksi ikävästi päättyneen iltamme. Minua vaivasi vielä tänään maanantaina se miksi olin niin alakuloinen ja onnettoman oloinen.    Kun tulin klo. 6:00 alas juomaan kahvia aloin kertoa Matille, että elämäni ei ollut sellaista kuin olisin sen toivonut olevan. Hän kysyi syytä, tai kolmea ensimmäistä syytä onnettomaan olooni. Kerroin hänelle, että olin onneton siitä, että hän kontrolloi kaikkia ihmissuhteitani, jopa silloin, kun puhuin puhelimessa jonkun ihmisen kanssa. Matti ei voi sietää että puhun puhelimessa Tuulan, tai jonkun muun sisareni, tai vieraan ihmisen kanssa. Mitä pidempään puheluni kestää, sitä ärtyneemmäksi hän muuttuu. Jos tapaan kaupungilla jonkun tutun, hän ei voi sietää, että jään juttelemaan tuttuni kanssa. Kun käymme yhdessä kaupassa, hän vaatii, että kävelen kärryn vieressä hänen rinnallaan poistumatta hänen näkyvistään. 

Tuohon kysymykseeni; Miltä nyt tuntuu Toivosen tuoppien jälkeen, vastaan vain, että ei ainakaan kivalta. En halua elää koko elämääni jonkun tyrannin nyrkin alla, niin kuin olen tähän asti joutunut elämään.

 

lauantai, 18. maaliskuu 2017

Mummi, Vaari ja Ella

Öitä kamut ja Voima olkoon kanssanne, niin kuin myös minun kanssani ! Huomenna lähtee Nimetön kotiin oman äidin ja isin luo.
 
Mun sydän särkyy 100 sirpaleiksi, kun lapsi ikävöi kotiin. Ei siksi,ettenkö mä haluaisi antaa häntä vanhemmilleen, mutta mulle on siunattu liikaa empatian kykyä, enkä mä kestä lasten kyyneleitä.
 
Larvanto ei koskaan ikävöinyt kotiin, setilasi2-vuotiaana muuttoauto,kun aikoi muuttaa Mummin Saloon.

tiistai, 10. tammikuu 2017

Tiistai 10.01.2017

Sain tänään kutsun töihin 3,5 tunniksi. On se ihme ettei Suomessa ole enää työhalukkaita nuoria ihmisiä tekemään lasten hoito hommia, kun tämmösen vanhan ramman kääkän pitää lähteä auttamaan, että saadaan Suomen lapset hoidettua. Minä uskon että Suomessa on paljon nuoria työhaluttomia ihmisiä, jotka eivät viitsi tehdä töitä, koska jostain luukulta saa aina sen verran rahaa, että voi elellä, jos ei nyt ruhtinaallisesti, mutta mukavasti kuitenkin, kun ei tarvitse tehdä sitä kuuluisaa paska duunia, niin kuin nuoriso asian ilmaisee. Mutta mulle se on sama, jos nuoret ei halua tehdä työtä, koska kyllä minä menen, jos saan tehdä töitä yli 3-vuotiaiden parissa.