1.  
     
    Olimma palaamasToivosen kanssa kaupasta Plazasta, kun meitä vastahan tuli kolomen henkilön seurue. Kaks juopunutta miestä ja Taikuista tai jostain Filippiiniiltä kotoosin oleva nainen. Minen oikeen päässy selevyytenhen kumman miehen seuralaanen nainen oli.

    Toinen miehistä oli niin juovuksis, jotta hyvä kun pystys pysyy. Mennä toikkarootti tien toiselta lairalta toiselle. Toinen miehistä oli selevempi ja asiallisempi, kuin tämä toikkaroottia, joka huusi ja mesoo niin, jotta keskusta raikas. Huusi sille toiselle miehelle, jotta tiäräkkösä, minkälaanen ämmä tua ämmä on. Tarkootti sitä naista. Mä rupesin toppuuttelemahan potkukelekkaani sillä ajatuksella, jotta puutun asiahan, jos ukko rupiaa nimittelemähän naista huoraksi.
    Toivonen sanoo mulle, jotta nyt ei puututa, kyllä tua nainen osaa pitää puolensa. Ja niin jatkoomma matkaa kotia päin.

    Sitä mä jäin ihimettelemähän, jotta mistä nuata tuallaasia pönttö-örveli miähiä vielä Suomes piissaa? Luulis jotta non jo kuollu sukupuuttohon, mutta ei.
    No justihin niitä miehiä, joillon ollu varaa ostaa ittellensä nahkatakki ja mukihin menevän näkööset vaattehet. Rahaakin on ollu justihin niin palijon, jotta ovat pääsehet Aasiahan saakka esittämähän raharikasta ja nainehet sieltä sitten ittellensä tuollaasen kaunihin pienen ja siron tyttöihimisen, joka ei oo koskaan saanu tyttönä ja naisena osaksensa sitä vertaa arvostusta, jotta osaas vaatia mieheltä muutakin kuin talourellista turvallisuutta.

    Kyllä multa meinas taas mennä miäli mustaksi, mutta ajattelin sitten, jotta jos mä joka kerta, kun noukkani ulos pistän, alan suremahan muiren ihmisten kohtaloota niin kyllä mä sitten surra saan. Sitä jään ny miettimähän, jotta pitääskö munkin liittyä johonkin feministiliikkeesehen, joka ajaas pahoinpireltyjen naisten ja lasten asemaa. Mutta en ny sitten kans tierä, kun justihin kuuntelin rariosta ohojelman, jossa kerrottihin, jotta kyllä niiton meillä Suomessa sellaasia Amazooni naisia, jokka pahoonpitelevät miehensä mennen tullen. Ja pahoinpireltyjen miesten asema on kuulema siitäkin huonompi kuin pahoinpireltyjen naisten, jotta poliisi ei suhtauru niihin vakavasti. Jos miäs menöö tekemähän poliisille rikosilimootuksen pahoin pitelystä, niin poliis naureskeloo ja sanoo, jotta otikko akalta turpihin. 

    Jotta se siitä feminismistä ja tasa-arvosta.     — pahoillaan.